Muistatte varmaan kuinka viime postauksessa kehuin miten hyvä Soma on nyt ollut? Joo no onhan se hyvä edelleen, mutta yks päivä kun oltiin hiitillä niin se oli samanlainen kuin on ollut starteissa. Eka kierros täysiä pidätellen ja sitten tokalla joutuu käskemään eikä reagoi yhtään. Menee hölkkä vauhtia ja silti ihan hengästyny.
Vermon radalle tuli myös toinen poni joka oli saman aikainen ja Soma ei edes innostunut siitä. Kumma, yleensä painelee hullun lailla, siis kotona. No mut siinä sitte hölkkäiltiin sen rinnalla.
Seuraavat päivät hiitin jälkeen Soma oli jumissa vähän. Ravi oli tönkkönä ja ei oikeen maistunu meno. Kyllä se siitä sitte taas helpotti ku muutaman päivän venyttelin ja kävelyttelin.
Eli lyhyesti sanottuna hiitti ei mennyt ihan odotusten mukaisesti.
Sunnuntaista lähtien Somalla on ollut liikaa energiaa tai sitten sillä on joku teini-ikä, koska sillä on ollut aika kovatahtosia mielipiteitä. Tuolla tarkotan sitä, että oon tässä nyt saanut muutaman kerran kokea raikkaan hangen makua ja kylmää lunta kengistä hattuun.
Sunnuntaina tosiaan en ollut muutamaan päivään liikuttanut Somaa, koska Soma rokotettiin ja sille nousi hieman lämpöä. Elikkä siis, päätin mennä selästä, ilman satulaa hankeen, koska oli aika rutkasti tuota lunta tullut. No ei siinä mitään, käveltiin hangessa kunnes... Soma taas pelästyä naapurin traktoria ja sitten se lähti niin sanotusti mun alta. Hetken pysyin selässä, kun se yht äkkiä tekee sivuloikan ja siitä pinkoo laukalle. Sitten toinen jalka osuu maahan ja toinen on viellä Soman selässä. Menetän tasapainon ja kaadun selälleen ja roikun ohjissa kiinni. Hetken Soma jakso mua siellä lumihangessa viedä, mut sit tais käydä vähän raskaaks, ku polviin asti lunta ja mä roikun ohjissa. No siitä sitten uudestaan selkään ja takasin hankeen!
Ei nää Soman hauskuudet tähän loppunu. Maanantaina päätin pistää hiihtoratsastusvaljaat ja pulkan perään. Välillä käytiin kävelemässä hangessa ja välillä ravailtiin radalla. Mulla tuli mieleen niistä ohjaslenkeistä, että:"pitäisköhän pistää nää lenkit käteen meinaan jos Soma pillastuu niin saan roikuttua kunnolla kiinni..?" Ja hetken päästä, kun pistin lenkit käteeni niin Soma vähä innostu ja teki pukkeja. Yritin jaloilla jarrutella, mutta pulkka horjahti ja sitte kattelinki kuinka pulkka liukuu mun vierellä ja mä liun pulkan vieressä. Onneksi olin istuma-asennossa nii ei ollut kamalaa. Siinä hetken Soma veti mua, mutta sitten tais tajuta, että on helpompaa, että mä istun pulkan kyydissä kuin raahaudun pitkin rataa.
Jooh, no treeni jatkui. Viimeinen kierros, loppusuora... Soma yleensä ottaa pari laukka-askelta yhden risteyksen kohdalla, mutta en ollut varautunut, että lähtee vähän kovempaa laukkaa, kiitolaukkaa... Muutama pukki siihen mausteeks ja taas yritin jarrutella jaloilla, mutta kappas, pulkka horjahtaa ja lennän mahalleen radalle ja sinnittelee ohjissa. Kiitolaukalla tallin pihaan minä perässä lumipesun uhrina. Hehe, tulipa vähän lanattua rataa samalla.
Tuli taas naurettua, että kuinka itsepäisiä ponit voi olla :D!
Tässä joku päivä taas pulkka perään ja sitten yritetään pysyä kyydissä. Jospa sitten poni olis rauhallisempi tai tajuais, että ihan ravaaminen riittää.
Mulla käy tosi usein näin, että sanon ettei nyt tule kuvia vaan laitan ne seuraavana päivänä. Ja niin käy nytki. Kirjotan nytten ipadilla ja kone pitäis tyhjentää, että saan kuvia ladattua ja en ole jaksanut, koska koulu ja kokeita. Huomenna jos kerkeen ennen Vermoon lähtöä niin laittelen!
